Vittumainen kasvuvaihe hiuksissa

Ne kaikki kenellä on tai on joskus ollut piilokaljut tietää tän tunteen. Kun se sänki kasvaa tarpeeksi pituutta, se vaan sojottaa joka suuntaan hallitsemattomasti, eikä siihen auta mitkään maan muotoilutuotteet. Sen vaan pitää antaa kasvaa pois ja siihen asti piiloutua vaikka kommandopipon alle.

Päätin sitten koota pienen kuva koosteen siitä, kun itse aloin kasvattaa täysin kaljusta pitkiksi takaisin.

Pääni ajelin virallisesti noin 9kk sitten kokonaan ja siitä lähtien letti on saanut kasvaa omassa rauhassa. Aivan helpolla ei kuitenkaan ole päästy.. 

Päätä paleli koko ajan jopa lämpöisissä sisätiloissa ja korviin kävi koko ajan viima. Alkutilanteesta lähtiessä liikenteeseen, en itseasiassa kerennyt kauaa kalju olemaan, koska hiukseni ovat laatuluokkaa "kasvamme perkeleen nopeasti takaisin" - eli sinäänsä onni tässäkin asiassa!

Olisikohan ollu jotain pari hassua viikkoa niin päätäni peitti jo hentonen muutaman millin sänki, joka siitä sitten alkoi kasvua kohden vain kiihtyä entisestäänsä!

Lyhyt sänki ja sen ensivärjäys.

Ah se muisto kun peset ne ekan kerran niin kaikki väri vaan varisee päästä pois veden mukana, ei auttanut mitkään tehohoidot tai kestovärit puhumattakaan värinaamioista! Juurikasvu yllätti kulman takaa kahden tunnin välein. Se oli just semmonen vankilagimma kampaus! 

Hyvänä puolena mainittakoon että se oli huppukautta meikäläisellä! Huput pysyi jäykän sängen ansiosta hyvin päässä paikoillaan, eikä ne kovassa tuulessakaan valahtaneet pois!

Sängen kasvaessa enemmän, sen eka varsinainen kunnollinen värjäys alkoi tarttua jo uudelleen kasvaneeseen ja rastarääkistä toipuneeseen hiukseen.

Ilahduin kovin huomattuani että jopa juuri imaisi väriä kivasti! Juurikasvukin alkoi jossain kohtaa helpottaa ja hiusten kasvu alkoi tasaantua hieman. 

Sitten alkoi pikkuhiljaa koittaa se aika, kun oli alettava kaivella geelejä, vahoja, lakkoja, kampoja ja muotovaahtoja pitkästä aikaa esiin - rastojen kanssa kun niitä ei pahemmin ole tarvittu. Shamppoo hyllykin oli saanut olla monta kuukautta meikäläiseltä ihan rauhassa. 

Pystäri malli toimi perkeleen hyvin kaikin puolin; helppo ja edullinen pitää ja värjätä, muotoilukaan ei vienyt kuin kaksi vaivaista sekuntia laadukkaan hiusvahan avulla!

Yksi ehkä myös ylivoimaisen paras juttu tässä fledamallissa oli se, että se näytti myös hyvältä ilman muotoilua ja kesti hyvin "kasassa". Ei pahemmin tarvinnut koskaan panikoida jos aamukiireessa unohtui uloslähtiessä tukka laittaa!

Mutta tukka kun jatkoi kasvamistaan, pian sai tämä ihanuus jäädä taakse melko äkkiä...

Taakse sliipattu oli tästä sitten seuraava versio. Jotenkin omalla tavallani pidin tästä mallista, mutta sen limaisuus jatkuvan geelin käytön takia ei oikein lopulta inspannut pahemmin. Lakalla kun vielä jaksoi ehostaa niin hyvä ettei hiukset katkenneet. Veikkaan että  tuo vaihe varmasti rasitti tukkaa aika lailla.

Ja kun mainitsin tuolla yllä sanan "vaikeudet" niin tästä ne sitten alkoivatkin. Fleda alkoi kasvaa todella epäsäännöllisesti mutta huimaa vauhtia pituutta. Toki hiusten ainiaainen saksillä nipsiminen ja siistiminen olisivat olleet yksivaihto ehto mulle, mutta kun niin jääräpäisesti tavoittelin sitä pituuskasvua niin kärsin sitten mieluummin. Taka piiska alkoi vaivata pituudellaan kun ei saanut mitenkään muotoiltua , myös etummaiset alkoi rehottaa, mutta takaraivo ja sivut ylhäältä alkoivat hidastaa vastavuoroisesti. Tätä sitten jatkuikin moooonta kuukautta! 

Eteen kammattu malli istui aika mukavasti tasoittaen tuon kivan otsatukan muodossa kasvonpiirteitä, mutta tämäkään ei kauaa oikein toiminut ja joissain väleissä oli pakko kertakaikkiaan piiloutua pipon, hupun tai peruukin alle.


Sitten myös tuo otsis alkoi rehottaa tosi nopsaa ylipituutta ja kun leikatakkaan ei oikein kehdannut niin oli taas keksittävä äkkiä mihin viistoon ne tuosta kasvoilta oikein sipaisisi? 

Sivulle ne sitten päätyivät lopulta... tästä mallista pidin myös tosi paljon!

Helppo muotoilla ihan pidemmänkin ajan saatossa, kun ei heti menetä muotoaa jos pituuskasvu yllättää jälleen salamana!

Myös värjääminen oli helppoa ja nopeasti tehtävissä, ei jälleen kerran väriäkään tarvinnut lutrata jumalattomasti toisin kun pitkiin hiuksiin piti aina!

Tämä malli kestikin sitten ihan eri variaatioilla mulla suhteellisen pitkään, kun maltoin vain pitää sen. Ei paljoa päivitystä kaipailtu! Toki kelasin tässä kohtaa että olisiko nyt ollut se aika jolloin olisin vihdoin vetänyt kirkkaan punaisiksi koko tukan, mutta päädyin kuitenkin hopeasssa ja platinassa.

Kasarin takapiiska kauhistus seurasi komeasti vanavedessä. Alkuun tämänkin sai vielä jotenkin siedettävästi, mutta hyi oksetus kun koko tukka oli niin epäsopusuhtaisen pituinen joka kohdasta, niskavillat oli pisimmät reilusti muihin verrattuna! Yök yök yök!

Pahinta oli että tämä vaihe kesti varmaan ikuisuuden, ennenkun tukalle pystyi edes jotain tekemään. Piti vain antaa ajan kulua ja piiloutua jälleen jonkin päähineen alle. 

Sitten mulla oli ihan rehellisesti sivuille vedetty, mikä jo alkoi taas tuntua omalta. Siinäkin vaan tosiaan oli se että kun kasvoi tarpeeksi nopeasti pois muodostaan, niin alkoi näyttää melko hölmöltä.         

Pinneillä ja lakalla sen sai kuitenkin jollain tapaa vielä "kuriin".

    

Ajattelin että jos laittaisi jotkin klipseillä kiinnittyvät pidennykset joksikin aikaa, 

mutta nekin olisi olleet sula hulluus, kun päällinen karvakerros ei ole tarpeeksi pitkää piilottamaan alempia klipsejä alleensa.

Lopputulos olisi ollut todella koominen reuhka päässä.

No mutta lopputulos kruunaa kaiken mitä seuraavaan hiusmalliin tulee sanomista ainakin omasta mielestäni! Mikään kun ei ole yhtä huvittavan näköistä kun vituralleen tehty keesi...

Irokeesi alkoi onnistua kun pituutta alkoi olla tarpeeksi. 
Sen teko vaan sai laiskuuden iskemään aina kun piti jonnekkin mennä vähääkään edustavana. Muuten takasliippari geeliavustuksella auttoi asiaa kummasti! 

Komeahan se oli, mutta hiusten edelleen voimassa ollut epäpituisuus hankaloitti myös tätäkin kampauksen luomusta.

Niinkun kuvasta näkyy, otsis ja takaraivon karvoitus on selkeästi erotettavissa tuon vittumaisen loven takia - siinä hiuksien pituuskasvu oli lyhkäistynyt jotenkin, myös niskavillat jaksoi rehottaa takaraivoon verrattuna. 
Tukkapäivä on yhtäkuin paskapäivä.

Tätä keesi helvettiä en kovin kauaa jaksanut, joten tämä pöyhitty malli otti hallinnan melko äkkiä.

Btw keesi ilman sivukaljuja on haaste! Mutta unohdetaan se nyt tästä.. takaisin asiaan! 

Tää ihanampaakin ihanin konttorisihteerikkötätilookki otti oikein kirjaimellisesti yleisöltä avosylin vastaanoton!

Tuommoinen perus tavislookki. lasien kanssa toimii aika hyvin, mutta tilaispäiskäytössä ainostaan meni mulle, - liian pliisu etten sanoisi. Nätti mutta tylsä. Ei mitään särmää, vaikka oli jälleen tosi helppo laittaa ja pitää - ei siinä mitään! Mutta jotenkin olen aina tottunu siihen että tukassa pitää olla sitä jotain sellaista..luonnetta!

Piikikäs pitkähkö pystäri. Sukua keesille ja lyhäripystärille kaiketi? Tiedä sitten sitä..

No ainakin se palveli hyvin, mitä nyt jälleen kaikkia hiustenlaitto aineita ja mömmöjä kului paljon. 
Tosin tätäkään mallia en pitänyt kovinkaan pitkään juurikin sen työläisyyden takia. 

Odotin vain kärsimättömänä että saisin hiuksiini epätoivoisesti lisää pituutta, että ne saisi vaikkapa kiinni jotenkin. Takapiiska alkoi taas kummitella ikävästi peilikuvasta ja siitä oli pakko päästä eroon. Jos oma mielipide on pakko sanoa, niin kasari aikaan on ollut kyllä järkyttäviä hiustyylejä. 

Tällä hetkellä siis heilutaan siinä perinteikkäässä ponnarissa! Nyt pituuskasvu vihdoinkin on tasaantunut kunnolla ja tätä saa jo jotenkin laitettua nätimmäksi. En malta odottaa vielä 3-4kk että mitä tuloksia on tulossa. Varsinkin kun ostin taas yhtä shamppoota.. siitä lisää toisessa postauksessa!

Ihmisille voin kyllä sanoa että rastat on huikea kokemus mitä tukan laittoon tulee; sitä ei tarvitse laittaa, mutta sitten kun siitä haluut eroon, laitat tukkaan senkin edestä! Mitä tuossa laskin nopsaan niin 9kk mulla on ollut ainaskin se 15 eri kampausta ja hiusmallia käytössä..