sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Welcome to my day!

Tein aikaisemmin jo entiseen blogiini postaukset siitä, millaista on työtä malli tekee ja että miten hakeutua ks. työhön. Postaukseen pääset klikkaamalla tästä!
Nyt ajattelin vähän jakaa näkökantaani siitä, että millaista on olla malli ja mitä minä tarkalleen teen.
Millaista on olla päivä AVD:na?

05:30
Normi päivä tiedossa! Herätys pärähtää kellosta soimaan. Sammuta se ja syvän huokauksen saattelemana ryömi tuskaisena sängystä 30minuutin yöunien jälkeen ylös. Rise and shine babe, you better should be.. todays gonna be pretty day for a nice photoshoots..

06:00
Helvetin nopea vessassa käynti. vaatteet päälle, avaimet ja puhelin mukaan. Vetäise hätäinen energian saanti kurkusta alas ja pakkaa koiran kamat. Soita hoitajalle samalla kun ryntäät 40kg koiran kanssa rappuaulasta pihalle ilmoittaakseni että lähdet tuomaan hoidokkia perille. Totea siinä seisoskellessasi että puit liian vähän päälle ja että ulkona on jäätävän kylmä tuuli. Jep vettä tulee rännän seassa vaakatasossa. Lähtisitkö sä poseeraamaan tässä kelissä ulos? Epäilen! Mulle se on kuitenkin normi. Siitähän mulle maksetaan.


08:30

Ole viimein saanut kiikutettua koira hoitoon ja palaa takaisin salaiseen tukikohtaasi. Sitten tajua että et ole vieläkään pakannut ja tilannetta kiristää tunnin päästä lähtevä juna. Leiki taas gepardia...

09:30

.. ja ole kun ole ajoissa asemalla juuri ennen junan lähtöä! Unohda kuitenkin siitä hötäkässä ostaa lippu ennakkoon ja tajua että lippuautomaatilla asioidessasi juna on ikävästi juuri myyty loppuun. Viisi minuuttia ennen junan lähtöä juokse vielä automaatille hakemaan käteistä koska joudut taas ostamaan vitun kalliin lipun junasta.

09:40

Matka kohti kuvauspaikkaa alkaa. Jippii juna on sullottu täyteen. Takana joku kakara potkii selkänojaa, vieressä istuu ylipainoinen mies joka nukkuu sikeästi ja vastapäätä joku vanhempi nainen joka tykkää maiskuttaa suullaansa 24/7. Helvetti mikä matka tiedossa. Tosin konnareilla oli niin kiire että eivät ehtineet tsekata onko edes joka matkustajalla lippua.. kjeh kjeh! 

Sitten matkan jatkuessa vaihtelet paikkaa vähän väliä mitä nyt vapaita penkkejä sattuu löytymään kun ne on siis varattu ja mullahan ei paikkalippua ole..mrrrhh! Kiroa vr:ää ..

11:45

Vr tiedottaa junan myöhästyvän ja seuraavan vaihtoyhteyden odottavan matkustajia. Syynä kuulemma että joku eäin on jäänyt junan alle, voi raukkaa!
Tietysti meinaat jälleen myöhöstyä junasta koska painavien laukkujen kanssa on tuskastuttavaa juosta. 


12:52

Vihdoinkin perillä! Kuvaajakin saapuu hyvissä ajoin noutamaan mut asemalta ja joten suunta  kohti kuvauspaikkaa ja kiireella itsensä laittoon. Tukka ei tottelu ja sivellin nestemäisestä eyelineristä ei tahdo pysyä vakaana kovasta yrityksestä huolimatta, mutta lopulta lopputulos miellyttää silmää, Edes jotenkin.


15:00

Tähän asti on räpsitty useita satoja otoksia eri asujen ja asentojen kera. Tauollakin käyty. Tietysti.. päivä olisi pulkassa mutta vielä olisi kotimatka edessä. Hämmästy kuvia katsoessasi miten hyvin osaatkaan piilottaa palelevan olemuksesi. Tärise koko automatkan kylmästä asemalle.


15:07

Kotimatka alkaa. Pitkä ja väsyttävä sellainen. 

20:30

Kaiken matkustamisen ja koiran hoidosta noukkimisen jälkeen vihdoin kotona - niin väsyneenä että nälkäkin unohtuu. Niin taisin ehkä unohtaa kaikessa kiireessä sen ruokailun.. hups..


22:30

Iltalenkin jälkeen suoraan sänkyyn. Kamat kerkeää purkaa huomennakin. Se onkin ainoa vapaapäivä, koska ylihuomenna pitäisi taas taittaa parisataa kilometriä uuteen duunijuttuun... tajua siinä silmiä ummistaessasi että et ole vielä hommannut koiralle hoitajaa siksi reissuksi.. ja pyykkiäkin pitäisi keretä pesemään..

Keikkakuvia Alastonsuomen 10v. bileistä

Kahden päivän mittaiset pirskeet Tampereella Pakkahuoneella/ tullikamarilla on nyt saatu päätökseensä. Olin molempina päivinä tapahtuman pääesiintyjänä ja täytyy sanoa että bileet oli aivat loistavat, silti oli sääli että porukkaa ainakin ekana päivänä oli todella vähän. Tai sitten sitä oli enemmän mutta kaikki oli alusta alkaen klubin puolella.

Kuvat on jotkin vähän huonolaatuisia mutta sitä saa mitä perunalla tilaa! No ei sentään, kiitos mun ihanalle kuvaajalle näistä! Pääsin myös osallistumaan kolleegani showhun avustajan asemassa. Sylitanssi uhriksi päätyi kukas muukaan kun Wallu Valpio!





































torstai 18. toukokuuta 2017

Musavideon teossa jälleen!

Imatralla kuvattiin erään tuottajan kanssa tuommoinen kiva coverin pätkä kasaan, tarkoituksenaan osallistua SMG:n skabaan "Oldies but baddiest" haasteeseen jossa etsitää 60-80 luvulta karmeita biisejä ja sitten niistä yritään metal coverisaation avulla tehdä edes jokseenkin parempia.



Videon työstö toteutettiin mun osalta parissa tunnissa viherkankaalla. Oli tosi mielenkiintoista päästä tekemään jälleen jotain uutta!