Mullakin on keräilyharrastus, mutta se voi jonkun mielestä olla ehkä outo tai ehkä jopa vähän karmivakin..
Mä aattelin tähän postaukseen koota vähän juttua mun eräästä toisestakin harrastuksesta. Näitä päivityksiä tulee enemmänkin kun kokoelma sitä myöten kasvaa, mutta siis mä keräilen kalloja. Tällä hetkellä kokoelma näyttää tältä:
Kalloja:
- naarashirven kallo
- uroshirven kallo
- supikoiran kallo
- ketun kallo
- oravan kallo
- variksen tai harakan kallo
Kokoelmasta huolimatta kunnioitan eläimiä ja luontoa!
En myöskään harrasta mitään noituutta, saatananpalvontaa ym.
Mulle nämä on ihan vain esteettisesti kauniita sisustusesineitä.
Hirven vs supikoiran lantioluut kokovertailussa.
Muitakin luita toki löytyy kokoelmasta. Supikoiran lähes kokonainen luuranko, hirven lantio, linnun luita, supikoiran yksittäisiä nikamia sekä lantioluu. Onhan noita kertynyt.
Eli siis kerään kallot luonnosta, keitän, putsaan huolellisesti ja pesen ne, jonka jälkeen asetan ne aurinkoon, että ne vaalenevat. Välillä saan kavereiltani kalloja lahjoituksena esim. tilanpuutteen, muuton yms. takia kun niitä ei jaksa raahata sitten enää mukana. No ei siinä - mulle kelpaa!
Mua kallot ja luurangot on aina jotenkin jännällä tavalla lapsesta saakka kiehtoneet. En näe niissä mitään vastenmielistä tai ahdistavaa. Musta ne vaan on niin siistejä. Moni ajattelee varmaan että nuo kuhisee matoja ja kaikkia bakteereita, mutta rauhoittaakseni voin kertoa että ne kaikki kuolee kyllä täysin kallon keittämisen aikana. Kallot myös suolataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti