Miten minä löydän näitä luita? Helposti! Kun tietää mitä etsii, silmät reagoivat haluttuun kohteeseen osuessaan herkästi.
Pitää vain pitää katse maassa ja olla kärsivällinen etsinnöissään. Niissä voi vierähtää tovi jos toinenkin.
Päätin tuossa tänään lähteä käymään ihan huvin ja viihteen vuoksi siinä eräässä metsässä josta aikaisemmin löysin ne supikoirien ja oravan kallot. No löytöjä tehtiin kun tehtiinkin sitten myös tänään! Pienen samoilun ja kiertelyn jälkeen silmiin osui maasta pääkallo ja kasa luita karvoineen. Otusta en heti tunnistanut, lieko ollut supi tai mikä lienee, mutta mukaan se lähti pienen keräilyn jälkeen.
Kotona valmistauduin putsaamaan luut huolellisesti. Ajattelin tähän postaukseen kertoa kuvineen päivineen miten itse menettelen näissä tapauksissa jos jotain jännää sattuu löytymään.
Pääpointtinani on, että keittäminen on tarpeen jos lihaa on kiinni vielä luissa, tai se on edelleen mädäntymisen vaiheissa 1-3. Vaiheita on kokonaisuudessaansa 5.
- Ensimmäisessä vaiheessa (initial decay) tapahtuu sisäinen rappeutuminen, eli pehmytkudoksien solut alkaa hajota ja vapauttaa bakteereita joiden kanssa reaktiossa syntyy pahanhajuisia kaasuja (rikkivety, Mätäneminen alkaa siis aina vatsapuolelta, suolistosta, josta nää bakteerit lähtee leviämään. Tää vaihe alkaa heti kuoleman jälkeen. Myös kuolonkankeus (rigor mortis) ilmenee piakkoin kuolemasta.
- Toisessa vaiheessa (bloat) ruumis turpoaa etupuolelta kaasujen kertymisen vatsaonteloon takia. Tän aiheuttaa tuo bakteerien vapautuminen suolistossa. Täs vaiheessa myös (maggot activity) raatokärpäset munii ruumiiseen munansa josta ne sit kuoriutuu ja rupee hajottaa sen raadon kudoksia,
- Kolmannessa vaiheessa (purge) ruumiin iho repeää, jolloinka kaasut ja kudosnesteet yms. vuotaa sisuksista pois. Sit kans kaikki kasvusto (ruoho, kasvit, kukat) kuolee tän raadon ympäriltä.
- Neljännessä vaiheessa (advanced decay) raato kutistuu ja painuu kasaan kun hajoittajat on saanu syötyy kaiken orgaanisen luiden ympäriltä. Tää vaihe kestää näistä viidestä kaikista pisimpään. Tää mun löytämä ötökkä oli siis löytöhetkellä täs neljännes vaiheessa, mistä oli jäljellä enää vaan luut, jäänteitä hyvin maatuneesta pehmytkudoksesta ja joitain nahanrippeita ja turkkia. Myös muumioituminen käynnistyy täs kohtaa, jos olosuhteet on sopivat, eli ilmasto on kuiva. Muutoin maatuminen pysähtyy tähän ja bakteeritoiminta lopettaa jylläämisen suurimmaksiosaksi.
- Viidennessä vaiheessa vaan enää luut on jäljellä ja ne sitten haurastuu hiljalleen ajan saatossa sekä muuttuvissa sääolosuhteissa.
En oikeestaan tiiä miks kerroin nuo tuohon ylös, mut kunhan nyt listasin huvikseni. Mutta mennään itse asiaan...
1. Kloori, jota käytän kun desifioin ja valkaisen luut lopussa pesun jälkeen
2. Hammasharjalla putsaaminen kaikesta paskasta ja kudosten jäänteistä käy helpooiten
3. Käsineet on must
4. Suojalasit menee ehkä jo hifistelyksi, mut ite tykkään käyttää, koska oon semmonen roiskija et kaikki lentää aina silmään. En usko et kloori tuntuu kivalle silmissä
5. Hengityssuojain on kans ihan kätsy noitten litkujen ja liuottimien kans läträtessä.
Mä jaan tän homman kahteen osioon. Toinen on puhdistus ja desifiointivaihe ja toinen on kokoaminen. No tuossa alla mä listaan kuva ja vaihe kerrallaan miten homma etenee. Enjoy!
Käsineet käteen koska hygienia ja steriilisyys on ykkösjuttuja!
Luista pystyy näkemään että mikä eläin kyseessä, kumpaa sukupuolta (sarvet, lantion luuston malli) ja minkä ikäinen se oli kuollessaan. Myös kuolinsyytä voi olla mahdollista päätellä luista.
Tää kaveri on ollu vasta pentu. Se on varmaa, muttei se, että mikä eläin kyseessä. No okei, supikoira tuo ei ole.
Ötökän kallossa on sekä vasemmalla että oikealla lohkeaman tai halkeaman tapaiset murtumat, molemmat poskiluut on murtuneet sekä kallon päällä on todennäköisesti kulmahampaasta aiheutunut pureman/ piston jälki. On siis reppana joutunut jonkun saaliiksi ja surmansa saanut päähän kohdistuneesta "iskusta". Tai näin voisi ainakin päätellä. Muissa löydetyissä luissa ei ole mitään jälkiä.
Luut pestään kuumassa vedessä fairyn ja hammasharjan kanssa.
Pesun jälkeen ne desifioidaan ja valkaistaan kloorissa.
Valkaistu kallo. Kulmahampaan reikä näkyy selkeästi.
Puhdistetut luut kuivataan varovasti paperissa ja laitetaan muovipussiin jossa ne kuljetetaan kasattavaksi.
Toisen rupeaman työvälineistöön kuuluu pihtien lisäksi rautalankaa, jolla selkänikamat laitetaan kasaan sekä liima, jolla liitetään mm. raajojenluut sekä kylkiluut selkärankaan kiinni. Myös kallo liimataan viimeiseksi paikoilleen niskanikamiin.
Kallonluut kasattuna paikoilleen. Hampaatkin liimataan kiinni.
Valmis luuranko. Arvoitukseksi jää, mikä eläin kyseessä. Osaatko sinä sanoa?
Taas kokoelma kasvoi yhdellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti